Laiska somettaja

Hupsan! Täällä olen, vaikka aikaa on vierähtänyt hävettävän paljon. Tämä bloggaaminen mukamas vie aikaa käsitöiltä ja lukemiselta =D Instagramia saan päivitettyä hieman useammin, mutta yritän ryhdistäytyä tämänkin kanssa. 

En viitsi kaikkea puolen vuoden aikana tehtyä tähän läjäyttää, vaan valitsen parhaat palat.

Tällä villapesupinnat -ohjeella olin aiemminkin tehnyt huivin. Nyt sain käytettyä vuoden 2018 joululankakalenterin loput pikkukerät. Värit eivät ole minun lemppareita, joten tämä meni lahjaksi. Tällä ohjeella on kiva tehdä!

Halusin kylpytakin ja kaupasta löytyvät tuntuivat kaikki ahdistavan paksuilta. Olen vilukissa, joka ahdistuu kuumuudesta =D Selailin kotoa löytyviä käsityölehtiä ja Suuri Käsityö 11-12/2016 lehdestä löytyi kiva kaava. Vohvelikangas on Eurokankaasta. Sitä ei aivan riittänyt hupun toiseen puoleen, joten pengoin kaapista trikoota. En muista mistä kyseinen trikoo on hommattu. Edelleenkin päästäni puuttuu se avaruudellisen hahmottamisen lohko ja meinasi olla tuskaa hupun ja taskujen kanssa. Ärsytti koko tuotos, mutta kyllä tämä nyt jo on ihan kiva!

Menin syksyllä kansalaisopiston neulekurssille. Se on ihana piristys korona-arkeen ja maanantai-iltoihin. Olen oppinut siellä paljon, kuten varpaasta aloitettavat sukat ja tiimalasikantapää. Perinteisesti toinen sukka on valmis, toinen ehkä joskus. Harjoittelin myös konttineuletta ja tällä tekniikalla teen pipoa, joka on noin puolessa välissä. Aina pitää olla keskeneräisiä, eikös vaan? Jotain sain sentään valmiiksi, sarvineuleella tehdyt lapaset. Innostuin siitä niin, että neuloin kahdet.

Kurssi jatkuu kevälläkin, vaikka viime kuu oli tietysti taukoa koronan takia. Nyt teen villatakkia Viron kesä -ohjeella. Ajattelin, että en jaksa kirjoneuletta ja paksulla langalla tehtyä paitaa... Ei siis islantilaista neuletta minulle. Mutta kappas vaan, tilasin kirjan Islantilaisia neuleita ja mietin, että milloin alkaisin metsästää lankoja.

Veljenpojalle ompelin joululahjaksi hupparin. Kaava on myös Suuri Käsityö -lehdestä 11-12/2016. 

Pääkallokangas on FabriKingiltä. Ihanan pehmeää!

Pitkään oli aikomus myös kokeilla makramee-korvisten tekoa. Joulun aikaan sain tehdyksi, kun halusin pistää tällaiset pakettiin. 

Viimeiseksi vielä melko hiljattain valmistunut tuubihuivi. Ohje on Susanna Winterin Lavender Lullaby. Langan ostin aikoinaan Talvineulefestareilta ja se on Ruskanlehden tweed. Oi kun pääsisikin festareille ja lankafestareille!

- Riikka

Joululahjapostaus

Tänä(kin) vuonna vannoin, että teen lahjat niin ajoissa, ettei mene paniikin puolelle. Ja pah. Aatonaattona viimeistelin viimeisen lahjan, mutta ehtipä pakettiin sentään. Uusi yritys jälleen ensi jouluna!

Nämä veljen pakettiin menneet sukat olivat ne viimeiseksi valmistuneet. Veli sai muutakin, mutta nämä olivat himppua vaille valmiit, niin olisi ollut tylsää, jos eivät olisi valmistuneet jouluksi.

Lankana käytin ohjeen mukaisesti Novitan Nallea, mutta väreiksi valitsin erilaiset kuin ohjeessa. Ohjeen on suunnitellut Susanna Mertsalmi ja ohjeen löysin Novitan sivuilta Novita knits.

Veli sai myös toivomansa heijastimen.

Toiveena oli yksinkertainen heijastin, joten tuo keskimmäinen päätyi veljen pakettiin.

Tein syksyllä lusikkakorukurssilla koruja myös kolikoista. Isä oli säästänyt minulle syntymävuoteni markat, joten niistä tein korvikset itselleni. Kotoa löytyi pennejä, joten pennikorvikset sai eräs ystäväni sekä äitini.

Välillä on vaikea miettiä mitä en jo olisi ystävilleni tehnyt. Betonikoru oli sellainen ja niitä on mukava tehdä, joten niinpä eräs ystäväni sai kaulakorun. Niitä tekee samalla useamman, joten tämä alempi jäi varastoihin.

Sitten ompelutuotoksiin. Äiti toivoi itselleen lämmintä hametta, joten ompelin pitkän hameen merinovillasta. Kangas on Käpysen ja nimeltään Solmu. Kuosin on suunnitellut Outi Santaniemi. Tästä tuli jotenkin niin ihana, että voisin tahtoa samanlaisen itselleni.

Kangasta jäi, joten tein siitä isälle ranteenlämmittimet ja miehelle kaulurin.

Hameen kaava on jälleen alaosa Suuri Käsityö 5-6/2015 maksimekkokaavasta. Kaulurin tein kaupan vanhan kaulurin pohjalta.

Isäkin oli toivonut heijastinta. Hän sai tällaisen.

Veljenpojalle ompelin yöpuvun.

Enpä hoksannut, että poika on jo niin iso, että metri kangasta ei ihan niin vain riitäkään. Siksi pöksyissä piti laittaa kangas ylösalaisin. Onneksi kuvio on sellainen, että ei kauheasti haittaa. Kangas on PaaPii Desingnin trikoota. Kuosin nimi on Rukinlapa ja kuosin on suunnitellut Anniina Isokangas. Kaavana käytin Jujunan lasten kerrastokaavaa.


Ystävän tytölle tein myös yövaatteen, yömekon. En löytänyt varastoistani yömekon kaavaa, joten otin valmiiksi piirretyn paitakaavan ja pidensin sitä. Kaava oli Ottobresta, mutta en ole kirjannut kaavaan lehden numeroa, joten en saa sitä tähän nyt laitettua.

Ystävä tykkää leikkiä nukeilla, joten tein nukellekin mekon samasta kankaasta. Tähän löysin kaavan Kangaskorjaamolla -blogista.

Sellainen tonttupaja tänä vuonna. Lähipäivinä yritän tehdä postauksen tämän vuoden käsitöistä, joten pysykäähän kuulolla =) Nyt menen peiton alle tutisemaan flunssaani.

- Riikka