Kun pääsin kotiin, oli heti pakko alkaa testaamaan. Piirsin kutistemuoviin ketut, leikkasin irti ja sitten ketut uuniin. Kutistemuovi aluksi käpristyy uunissa, sitten taas suoristuu. Sen jälkeen ketut pääsikin pois uunista. Uuni pienensi ne ja muutti materiaalin kovaksi. Ihme juttu meidän mielestä, miestemme mielestä ei yhtään =D
Tässä on ketut ennen uuniin menoa. Sakset on vieressä havainnollistamassa kokoa.
Ja tässä ketut uunin jälkeen.
Tein vielä toisen parin kettuja, koska ensimmäisistä tuli vähän liian suuret korviksiksi. Ehkäpä nuo päätyvät joskus kaulakoruun.
- Riikka
PS: Miten mahtoi käydä, koukutuinko?
2 kommenttia:
Minä ainakin olisin koukuttunut heti.Ehkä sinäkin? Ostinkin kutistemuovia viimeisellä Hesan reissulla, mutta ne jäi kauppaan/myyntitiskille, kun lähdin myyjän kanssa ihmettelemään fimovalikoimaa eli minulla vielä kokeilulistalla. Mutta kauniilta näyttää kettuset. =)
Kiitos :-) Niin taisin :-D Onneksi tulin maalle viikonlopuksi, niin ei ole vaaraa päätyä Sinelliin. Ainakaan tänä viikonloppuna ;-) Kannattaa sinunkin kokeilla, oli niin kivaa.
Lähetä kommentti