sunnuntai 30. marraskuuta 2014

Erään lusikan tarina

Moi Hanna!

Nyt saat nauraa =D Nauroit tälle asialle jo aiemmin, mutta ehkä nyt lisää, kun näet valokuvat.

Kesälomalla kävin ystäväni luona Kempeleessä. Yksi päivä otimme pyörät allemme ja pyöräilimme Ouluun. Matkan varrella poikkesimme kirppiksillä. Yhdeltä kirppikseltä löysin kuusi tällaista lusikkaa.


Lusikkakurssin innoittamana lusikka päätyi kappaleiksi. Lusikan varresta ei oikein saanut korua ilman, että siihen olisi tehnyt reikää. Siitäpä mieheni keksi, että minulle pitää saada oma porakone! Tänään viimein opettelin sen käyttöä. Tältä se näytti:



Miehen mielestä pelkkä porakone ei riittänyt, vaan tarvitsin tuollaisen telineen, että reikä on helpompi porata suoraan ja puristimen, jotta saan lusikan kappaleen pysymään paikoillaan. Ei voi väittää, etteikö hän tukisi tässä harrastuksessani! Ja mukava näillä kyllä oli porailla.

Tällaista lusikan palasista tuli:



Ja tässä porauksen tulos:


T. Riikka

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommenttisi piristää päiväämme!