perjantai 15. syyskuuta 2017

Ystävänpäiväsukat

Vuoden alussa minulla oli yhtä aikaa kahdet sukat tekeillä. Näissä ystävänpäiväsukissa kesti vähän kauemmin. Hitaasti hyvä tulee. Ystävänpäiväsukat oli Niina Laitinen desingnin kal-projekti, jossa oli määrä saada sukat valmiiksi ystävänpäiväksi. Kal-projektissa julkaistaan pätkä ohjetta päivässä eli kai sitä voisi ajatella someajan yhteisölliseksi neulomiseksi. Näitä Niina Laitisen kal-projekteja on Facebookissa Taimitarha -ryhmässä. Huomenna onkin alkamassa uusi. Kovasti kutkuttaisi ryhtyä neulomaan mukana, mutta tällä kertaa jätän väliin. Yhdet sukat on paraikaa puikoilla ja pitää pikkuhiljaa alkaa ajatella joululahjojakin.

Usein on kiva vaihdella värejä erilaisiksi mitä ohjeessa on. Tässä otin kuitenkin ohjeen mukaiset värit; harmaata, valkoista ja pinkkiä. Harmaa ei ole omin värini, mutta käy näihin ihanasti.






Lanka on Novitan Nallea. En ollut siitä aiemmin neulonut ja aluksi tuntui hankalammalta kuin paksumpi Seitsemän veljestä. Kirjoneuleesta meinasi tulla niin tiukkaa, ettei jousta lainkaan. Kyllä se siitä sitten, kun vauhtiin pääsin.

Sydämellistä viikonloppua!

- Riikka

keskiviikko 13. syyskuuta 2017

Väritoive onnistui...

... mikään muu sitten ei.

Veljenpoika tarvitsi äitinsä mukaan pussin puhelinta varten. Kyselin lempivärejä ja poika kertoi niiden olevan sininen ja vihreä. Minulla oli Ommellisen Lacepath -joustocollegea kaapissa. Arvelin, että se olisi mieleistä, koska hän on aina pitänyt raitakuoseista. Paikallisesta käsityöliikkeestä löytyi lyhyitä vetoketjuja vaaleansinisenä, joten ne saivat luvan sopia kuosin kanssa. Ja ihan kivasti sopivatkin. Eräästä Facebookin ompeluryhmästä kyselin neuvoa, että tuleeko kaulaan laitettavasta kännykkäpussista toimiva, jos sen tekee joustavasta kankaasta. Sain hyvät neuvot laittaa pussiin vahva tukikangas tai vastaava. Löysin varastostani Tyyne-Esterin joulukalenterista tullutta volyymivälimateriaalia. Kaikki hyvin tähän asti.

Suunnittelin pussin niin, että sivulle tulee tasku, johon voi laittaa esimerkiksi kolikoita. Kännykän sen sijaan voi sujauttaa pussiin pussin päältä. Vetoketjuja en ole ommellut kovin paljoa, joten se vähän jännitti. Hienosti onnistuin kuitenkin. Tässä vaiheessa jo vähän hymistelin innoissani, että hyvinhän tämä menee.

Kun pussi oli kaulanauhaa vaille valmis, tajusin, että sivutaskusta menee kaikki suoraan vuorin väliin. Mies sai taas pyöritellä silmiään, kun kiroilin ja raivosin itsekseni. On niin ärsyttävää, että aivoistani tuntuu puuttuvan kokonaan avaruudellisen hahmottamisen lohko. En vaan kerta kaikkiaan osaa mielessäni kuvitella miten palaset pitää laittaa, että menisi niin kuin Strömsössä.

En viitsinyt purkaa, kun ompeleet oli volyymimateriaalissakin. Niinpä korjailin jälkikäteen ja ryttymyttyä siitä seurasi. Tulos oli superruma, mutta pitäähän näitä epäonnistumisiakin välillä esitellä. Saattaa olla, että en anna periksi, vaan yritän vielä joskus uudelleen. Ennen sitä pitää kuitenkin hengitellä rauhassa.


- Riikka

maanantai 11. syyskuuta 2017

Lusikkakorukurssin satoa

Keväällä olin Hannan kanssa Taitokeskuksen betonikorukurssilla. Heti kurssin päätyttyä ilmoittauduimme lusikkakorukurssille. Ne ovat olleet kovin suosittuja, mutta onneksi saimme paikat elokuun kurssille. Pari viikonloppua sitten hujahti lauantai ja sunnuntai nopeasti, vaikka päivät alkoivat kymmeneltä ja päättyivät viideltä.

Opettaja taisi kurssin aluksi sanoa, että älkää sitten valitko ensimmäiseksi sitä jykevintä lusikkaa. Ja mitäs minä teinkään... Väänsin kaksi tuntia kaunista, mutta kovin taipumatonta lusikkaa. Onneksi tajusin antaa periksi, saa se onneton kappale päätyä vaikka lusikoiden hautausmaalle.



Taivuttamiseen kuitenkin jämähdin, sillä tein samalla tekniikalla useamman korun.


Toinen näistä päätyi viime viikonloppuna pakettiin, sillä ystäväni vietti syntymäpäiviään. Kurssille viemäni lusikat olivat kaikki alpakkaa, joten ostin kurssilta yhden sievän hopeisen lusikan. Tämäkin päätyy varmasti jossain vaiheessa lahjaksi.


Sahaaminen ei ole lempipuuhaani. Pelkään aina, että sahan terä paukahtaa poikki. Haasteet on tehty voitettaviksi, joten päätin tarttua sahaankin. Superhieno ei sahauksesta tullut, mutta hyvin tuo taivutettu varsi hämää.


Vasarallakin oli mukava mätkiä menemään. Pari lusikanpesää hakkasin lyttyyn ja sahasin varren irti. Toiseen koruista laitoin varren lusikanpesän päälle.


Halusin kokeilla myös kirjaimien hakkaamista koruun. Jännitti, että miten saan tekstin onnistumaan, koska testikappaleeseen tuntui koko ajan tulevan varjokuvia eli kirjain heilahti vasaraa iskiessäni. Ihan mukavasti kuitenkin onnistuin.


Yhden sormuksenkin tein.


Sekä yhdet korvikset.


Muokkasin myös vähän markan ja pennin kolikoita. En uskaltanut niitä itse porata, joten esittelen ne myöhemmin, kunhan saan miehen avustamaan poraamisessa.

Mitäs tykkäätte? Onko ideoita mitä tekisin, jos vielä päädyn uudelleen vastaavalle kurssille?

- Riikka

tiistai 29. elokuuta 2017

Sininen ja valkoinen

Tämä avainnauhahan voisi olla minun Suomi 100 -tuote, kun on niin osuvat värit. Työkaverini pyysi jo ennen kesälomaani virkkaamaan hänelle avainnauhan. Tekeminen hieman kesti, koska tilauksessa oli kaksi muutakin virkattua nauhaa. Ne olivat sellaisia olan yli heitettäviä avainnauhoja eli reilusti pidempiä. Niiden jälkeen piti tehdä välillä vähän muutakin, kun meinasi pallukoiden virkkaaminen alkaa kyllästyttämään. Näihin pidempiin nauhoihin teen vielä ohjeen myöhemmin tänä vuonna.


Ompelin sinisiin kohtiin kirkkaita helmiä ja valkoisiin kohtiin sinisiä helmiä.



- Riikka

sunnuntai 13. elokuuta 2017

Vielä on kesää jäljellä!

Heippa vaan lukijat!

Päätimme hieman uudistaa blogiamme ja hylätä "alablogin". Niinpä jatkossa kaikki käsityömme löytyvät tämän blogin takaa. Ratkaisu tuntui itselle yksinkertaisemmalta ja toivottavasti se on sitä myös teille rakkaat lukijat. Ehkäpä blogi myös hieman piristyy monipuolistumisen myötä. Olisi kiva kuulla mitä mieltä olette tästä muutoksesta =)

Alablogia ei enää päivitetä, mutta vanhat käsityöt löytyvät sieltä tarvittaessa edelleen.

Tähän ensimmäiseen päivitykseen saankin laitettua ompelua ja koruilua. Tilasin alkukesästä Kuosiverstaalta kesäkassin eli yllätyskankaita. Yksi kankaista oli Vuokko -joustocollegea. Kangas oli mielestäni tarkoitettu hameeksi.


Paidan kangas on Ommelliselta ja kaavana Jujunan Hanna. Pitsi on Majapuulta.



Lapsuudenkotini on vanha kansakoulu, joka on iältään 100 vuotta. Isä löysi vintiltä tapetteja, jotka lienevät yhtä vanhoja. Nappasin itselleni pienet palaset.


Tapetit nähdessäni ajattelin, että näistä voisi saada kivoja kapussikoruja. Ja tämä yksi käy mainiosti Vuokko -kankaan kanssa!


- Riikka